Sormivirkkausta

Keväällä paikallisessa kädentaitokeskuksessa järjestettiin valaisin-kursseja. Satuin näkemään yhden sormivirkatun paperinaruvarjostimen ja ihastuin siihen, joten ei kun kurssille. Kurssi oli yhden illan kurssi, mutta ohjaajat lupasivat tulla toistekin käymään, jos varjostimen kovettaminen ison ilmapallon ympärille ei itsellä onnistu. 

Sormivirkkaus oli ihanan nopeaa. Ja tällaiselle hätähousulle juuri sopivaa ajanvietettä. Tulos näkyi heti ja kädenjäljen kanssa ei ollut niin justiinsa. Niinpä pääsin hyvin alulle kurssi-illan aikana. 

Yllätin itseni ja sain varjostimen virkattua kotona loppuun vajaan viikon aikana. Liimaus-kovetus-operaation kävin tekemässä kädentaitokeskuksessa ja se olikin hyvä juttu, opin monta niksiä tulevaisuutta varten.

Hieman varjostimeen jäi ilmapallon muotoa tuonne ylös, mutta muuten olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä pitää tehdä vielä toinenkin..

NUTS Karhunkierros 2015: 31 km - höntsäkuntoilijan kisaraportti

Kotikulmilla järjestettiin viikonloppuna NUTS Karhunkierros - polkujuoksutapahtuma, ja kaverin kanssa päätettiin jo syksyllä osallistua 31 km matkalle. Niinpä laitettiin heti ilmoa sisään ilmoittautumisen auettua.

160km hurjapäät matkalla

Perjantai-iltana kävimme saattelemassa 160 km juoksijat matkaan, haimme omat juoksunumerot ja aloitimme hermoilun.

Talvella tämä todellakin oli hyvä ajatus..

"Talvella tämä oli hyvä ajatus" - todellakin. Nyt ajatus ei enää tuntunut yhtään hyvälle - kevään juoksut jäi aika vähiin alaselkävaivojen ja oman laiskuuden vuoksi. Myös keliolosuhteet tekivät sen, että maastossa ei päässyt yhtään treenaamaan ennen tapahtumaa. Omat lisäkiemurat toi pitkäaikainen sairastelu sekä viime aikojen voimakas painonnousu. Viikkoa ennen olin juossut 4 km kisassa yli 1,5 minuuttia hitaammin kuin vuotta aiemmin. Niinpä olin pyytänyt vanhempiani huoltojoukkoihin ja suunnitelma oli, että Konttaiselle asti on päästävä, mutta siinä keskeytän, jos tuntuu liian pahalta.

Viime hetken hermoiluja ja sykemittarin säätöä

Lauantai-aamu meni (onneksi) sutjakasti pojan sunnuntain pelireissukamoja pakatessa. Yhdentoista huitteilla lähdimme kohti Rukaa ja sieltä kohti Juumaa, 31 km starttipaikkaa. Matkalla kurvasimme Konttaisen huoltopaikan kautta ja katselimme reittiä Juuman huoltopisteelle. Sovimme, että emme tee mitään lämmittelyjä ja verryttelyjä, ehdimme ne tehdä hyvin 31 km matkalla :) Vielä viime hetken arvailut takkivalinnoista, koska vettä satoi ja tuuli oli todella kylmä ja sitten ei kun matkaan. 

NUTS Karhunkierros 31km, ryhmä C matkalla

Alku lähti itsellä takkuisesti käyntiin, Haglöfsin takki oli liikaa päällä, tuli heti kuuma ja jo kahden kilometrin jälkeen päästin kaverini juoksemaan omia menojaan. Ensimmäiset 5-7 km meni ihmetellessä ja nopeimpia ohi päästäessä. Epätoivo meinasi iskeä päälle, kun porukkaa vain lappoi ohi. Vilkuilin sykemittarista matkan etenemistä ja laskeskelin kilometrivauhteja - hidasta on. Kuuma on. Laitoin huoltojoukoilleni viestiä, että tuovat ensimmäiseen huoltoon ohuen takin ja sauvat. Ajattelin, että Konttaiselle asti sinnittelin ja sitten lopetan - en selviä mitenkään lopun jyrkistä nousuista. Pikkuvarpaaseen oli myös tulossa heti ensimmäinen rakko. Negatiiviset ajatukset mylläsivät mielessä ja vaikeuttivat matkantekoa. Sitten muistin miltä Napapiiri Hiihdossa tuntui 25 km jälkeen ja miten siihen pystyi omalla ajattelulla vaikuttamaan. Ei kun positiiviset ajatukset kehiin! Negatiivisuudella en saavuta mitään, positiivisilla ajatuksilla paljonkin. Diesel-moottorini lähtikin käyntiin ja juoksu (hölkkä) lähti rullaamaan. 

Jyrävän portaat otin rauhallisesti ja jatkoin hölkötellen matkaa kohti ensimmäistä juomapistettä. Sinne saavuttuani huoltojoukkojani ei vielä näkynyt. Täydensin juomapussin, napsin muutamat sipsit ja sitten mäellä näkyikin jo tutut naamat, 5v poikani ja isäni. Ihanaa! Ei kun äkkiä takin vaihto (sauvoja eivät olleet onneksi ehtineet ottaa matkaan), muutama sananvaihto matkan etenemisestä (olkaa Konttaisella, lopetan varmaan siihen) ja matka jatkui. Muutaman sata metriä juostuani muistin, että pirkule, unohdin laastaroida varpaani ja pysähdyin hetkeksi uudelleen.

Siitä alkoikin matkan paras osuus. Hölkkäilin rauhallista, omaa vauhtia, ja jalka nousi kevyesti. Välillä jopa ohitin pari ihmistä. Keskityin positiivisiin ajatuksiin ja muistelin talven hiihtolenkkejä. Tämä toi uskoa omaan tekemiseen ja aloin varovaisesti haaveilla jopa maaliin pääsystä. 

Jossain hieman ennen puoltaväliä saavutin pari naista ja hetken heidän takana hölkättyäni kysäisin, sopisiko liittyä seuraan. Matka etenikin mukavasti siinä höpötellessä, välillä kävellen, välillä hölkäten. Taivaalta tuli vettä ja rakeita. Tuuli vihmoi. Aurinko pilkahti pari kertaa. Mutta mieli oli pirteä. Iloitsimme puolivälin saavuttamisesta ja 20 kilometrin saavuttamisesta. Matka taittui minulle mukavaa tahtia. Jaoimme eväitä, milloin suolatabletteja, milloin buranaa :) Tsemppasimme heikon hetken sattuessa. Mie aina muistutin puolen tunnin välein, että jälleen on puoli tuntia tultu, eväitä esille ;) 

Huoltojoukot matkalla Konttaiselle

Saavutimme Kumpuvaaran (?) huipun noin 22 km taivalluksen jälkeen. Ylämäet alkoivat tehdä itsellä tiukkaa ja vauhti hidastui. Jalat alkoivat varoittelemaan krampeista. Alkoi Konttaisen huoltopisteen odottelu. Sinne tuntui olevan pitkä matka. Lisää suolaa: suolatablettia ja kuivaa lihaa. Olimme isän kanssa laskeskelleet, että Konttaisen huoltopiste olisi 24 km kohdalla, mutta eipäs ollutkaan. Onneksi tiesin tankkauspisteen sijainnin, niin pystyin tsemppaamaan matkakavereita: Kyllä se tuon huipun takana on. Kyllä se sieltä tulee. Samalla vilkuilin omaa sykemittaria ja laskeskelin mielessäni, että taitaa 31 km matka olla oikeasti pidempi. Mutta kuinka paljon? Hirvitti vähän. 

Konttaiselle nousu tuntui ikuisuudelta. Keskityin tuijottamaan joka askeleella maata ja jalkoja, en halunnut katsoa ylös ja nähdä kuinka pitkä matka on vielä huipulle. Askel kerrallaan. Kyllä tämä tästä. Ja niin vaan huipulle päästiin. Siellä olikin tuttuja vastassa, poju ja isä olivat kavunneet huipulle vastaan. Voi, kuinka se toikaan energiaa! Samalla huomasin, että kaverini käveli edellä - hänellä oli polvi alkanut temppuilemaan ja hän oli joutunut hidastamaan vauhtia 20 km jälkeen.  

Konttaiselta kohti juomapistettä, nyt hymyilyttää

Kävelimme Konttaisen alas ja tankkauspisteelle. Juomapussi täyteen, sipsejä naamaan. Isäni tutkaili kaverini polvea ja hän joutuikin siinä keskeyttämään. Onneksi kyyti Rukalle järjestyi samantien vanhempieni autossa. Itse päätin kokeilla matkan jatkamista maaliin saakka. Olihan tässä vielä kaksi tuntia aikaa järjestäjän 7 tunnin aikarajaan. 

Jatkoimme kolmistaan matkaa. Konttaiselta mukaan ottamani sauva auttoi rankoissa ylämäissä. Valtavaaralle noustessa tuuli tuntui voimistuvan. Oli tahtojen taistelun vuoro. Kävelimme ylämäet, minä letkan viimeisenä. Tuntui, että mäet eivät koskaan lopu. Askel kerrallaan. Jalkoja tuijotellen. Valtavaaralle nousu oli juuri niin turhauttava, kuin siitä olin kuullut. Aina kun luulit olevasi huipulla, näkyi vaan seuraava ylämäki. Mutta sieltä se huippu tuli vastaan viimeinkin. Hölkäten jatkoimme matkaa, kilpaa kellon kanssa. Välillä tuntui, ettemme millään ehdi maaliin seitsemässä tunnissa. 

Saarua ja viimeinen mäki - tiukkaa tekee

Viimeinen nousu. Kiroilin Pessaarin juurella. Voi luoja. Tuostako pitäisi mennä ylös? No tässä vaiheessa ei periksi anneta. Yhden kerran vedin lumeen lipat väsymyksestä. Pienin askelin etenin mäkeä ylös, matkakaverit edellä. Välillä piti pysähtyä vetämään henkeä. Pirkuleen tupakointi. Portaatkin vielä. Ei auta. Ylös vain. Luulin, että Saaruan jälkeen pitäisi vielä jonkin verran nousta Rukan päälle. Huipulla oli vastassa ihanat kannattajat ja ilouutinen, tästä maaliin on vain alamäkeä! Ei kun juoksuksi. 

Kohti loppusuoraa

Ja niin me saavuimme kolmestaan maaliin, juosten. Aika oli himpun verran alle seitsemän tuntia. Elämäni pisin juoksumatka oli takana, elämäni kestoltaan pisin urheilusuoritus oli takana. Jes, minä tein sen!

Kiitos järjestäjille upeasta kisasta ja hatunnostot kaikille kanssakilpailijoille, varsinkin 160 km kirmaajille. Ensi vuonna uudestaan? 

Suunnon datat: Matka 32,2 km, keskisyke 150, nousua 1304 m

Evästys; High5 Energygel, itsetehtyjä energiapatukoita, suolatabletteja ja kuivalihaa

Napapiiri Hiihto 2015: Höntsäkuntoilijan rapsaa

Höntsäkuntoilijan rapsaa 60. Napapiiri Hiihdosta, hiihdimme siellä 60v isäni kanssa 60 km.

Hetki ennen starttia

Olimme laskeneet,että meille realistinen aikatavoite on 7-7,5 tuntia, joten lähdimme rauhallisesti liikkeelle.Suksi luisti hyvin ja keli oli upea, ja vauhti meinasi nousta väkisinkin. Ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen säikähdin, kun keskisykkeeni oli jo 148. Hölläsimme hieman tahtia, mutta silti ensimmäinen kymppi hujahti alle tuntiin, vaikka pysähdyimme ihan rauhassa tankkaamaan juomapisteellä. Myös toinen kymppi sujui vauhdikkaasti.

Ihanaa, pitkät alamäet Ounasvaaran nousujen jälkeen

20km:sta 37km:iin minulla oli vaikeampaa ja eteneminen oli hidasta. Pulssit oli ok, ja tunne oli ok, mihinkään en vain meinannut päästä.. Onneksi pitkät laskut auttoivat ja 40km:sta 50km:iin sain nautiskella leppoisasta menosta. Olimme vain niin rauhallisia etenijöitä, että huoltokelkka olikin meidän edellä ja toisen kierroksen eka juomapiste (n. 46km kohdalla) oli jo ehditty kerätä pois - säikähdimme, että vikasta 15 km:sta tulee todella pitkät kilometrit jos seuraavakin huoltopiste on jo kerätty pois.. Omat varapullomme nimittäin tyhjenivät uhkaavasti +8 asteen kelissä. Onneksi oli puhelin mukana ja saimme viestitettyä huoltoporukoille, että täällä on vielä hiihtäjiä ladulla. Isällä oli vaikeampi vaihe tuossa 50 km:n hujakoilla olevissa pitkissä ylämäissä, joten etenimme rauhallisesti ja pidimme pari lyhyttä huoltopaussia ennen Väiskin laavun huoltopistettä. Siellä kummankin vointi oli niin hyvä, että tiesimme pääsevämme maaliin asti. Isän unelma triplakuuskymppisestä tulisi toteutumaan.

Maalissa!

 Loppumatka sujuikin sitten yllättävän "kevyesti" - toki matka painoi jo, mutta jalka nousi kun tiesi maalin olevan jo lähellä. Loppujen lopuksi aikaa 60 km:iin meni 6h36m2s.

Tästä on hyvä jatkaa kohti NUTS Karhunkierrosta, jossa minun tavoitteena on päästä 31 km maaliin.

Höntsäillen kohti Napapiiri Hiihtoa

Isäni houkutteli minut viime vuonna mukaan Napapiiri Hiihtoon, hiihtämään perinteisellä 40 kilometriä. No, minuahan ei ole vaikea houkutella, joten sen kummempia miettimättä, lupauduin mukaan.

Niinpä maaliskuussa 2014 olimme lähtöviivalla, siellä muutaman sadan muun ihmisen joukossa. Olin tapahtumaa ennen hiihtänyt kauden aikana n. 250 km ja sairastanut juuri pienen flunssan. Jännitti todella paljon.

Meillä oli suunnitelma. Joka juomapistettä ennen hieman energiageeliä, rauhallinen vauhti ja alle neljän tunnin ei tulla maaliin. Suunnitelma toimi - maaliin päästiin molemmat, tosin alle neljän tunnin. Ja se tunne, kun pääsi maaliin. Jes! Olin ylittänyt itseni. Olin tehnyt jotain, mitä en reilu vuosi aiemmin olisi pystynyt tekemään. Ja kun isäni sitten hieman maalintulon jälkeen alkoi puhumaan, että hän on suunnitellut hiihtävänsä 60-vuotiaana 60. kerran järjestettävässä Napapiiri Hiihdossa 60 kilometriä. Sanoin, että olen mukana kaverina, tottakai.

H-hetki koittaa viikon kuluttua. Tasan viikon päästä olemme (toivottavasti) päässeet jo maaliin ja tuuletelleet oman itsemme voittaneina. Tänäkään vuonna valmistautuminen ei ole tosin mennyt putkeen. Olin pitkällä sairaslomalla, joten oma jaksaminen on säädellyt lenkkien määrää. Onneksi liikuntaa ei ole kielletty missään vaiheessa kokonaan, joten kilometrejä on kuitenkin kertynyt yli 400. Ihan hyvä. Just nyt jännittää, mihinhän sitä on päänsä taas pistänyt. 60 km meidän hönstävauhdilla tarkoittaa 7-8 tuntia. Se on pitkä aika..

Onneksi tämänpäiväinen 23,5 km viimeistelylenkki sujui oikein leppoisasti. Vauhti oli hyvä, meno oli irtonaista ja kevyentuntuista ja viime aikoina vihoitellut olkapää ei vaivannut. Luottamus omaan kuntoon löytyi ja tästä on hyvä lähteä viimeiseen viikkoon ennen h-hetkeä.

Maanantaille olen varannut hieronnan ja ensi viikolla käyn vain yhden tai kaksi hyvin kevyttä lenkkiä. Keskiviikkona aloitetaan tankkaus ja siitä hitaasti kohti itse tapahtumaa. Saas nähdä miten meidän käy. Peukut pystyyn!

Suolaista suklaata

Minulla oli kirjastosta lainassa Hellapoliisin Suklaa ja keksikirja. Siellä oli ihana Joulusuklaa-ohje. Samoihin aikoihin maistelin Maraboun Salty Crackers - suklaata, joka maistui ainakin meikäläiselle (mikä suklaa ei maistuisi..) Joulusuklaan inspiroimana tein suolaista suklaata eli

 

tummaa suklaata ja suolapähkinöitä. Tämä oli niin hyvää, että piti tehdä toinenkin satsi samalle päivälle :)  

Kotikosmetiikkaa: Itsetehty huulirasva ja perusrasva

Uusin innostukseni on kotikosmetiikka. Olen innostunut käyttämään meikinpuhdistuksessa luomu-kookosöljyä, teen osan kasvovesistä itse, huuliin tulee itsetehtyä suklaahuulivoidetta ja jalkoihin itsetehtyä perusrasvaa. Ihon kuorin suihkussa myös itsetehdyillä kuorintapaloilla (taivaallisia!) - Olen siis hurahtanut. Tai herännyt myöhään huomaamaan, että näitäkin voi tehdä itse..

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon erilaisia helppoja kotikosmetiikka-ohjeita. Itsetehdyn perusrasvan (purkki auki allaolevassa kuvassa) ja huulirasvan (yllä kuvassa) ohjeet löysin Ilta-Sanomien sivuilta - nämä oli todella helppo tehdä. Ja tyhjät karkkirasiat ovat oivallisia voidepurkkeja.

Huulirasva on todellinen herkku - suklaan tuoksu on ihana! Ja rasva pitää ainakin omat helposti rohtuvat huuleni hyvässä kunnossa. Perusrasva on perusrasvaa :) Tuoksuna käytin appelsiinia, ihanan piristävää. Tätä rasvaa tulee käytettyä pääasiassa jalkapohjiin, käsiin ja sääriin. Kun tämä satsi loppuu, pitää kokeilla ihan käsi- ja jalkavoiteen tekoa. Haaveilen myös shampoon tekemisestä sekä kasvovoiteen tekemisestä, näihin ohjeet ovat vielä hakusessa.

Teetkö sinä kotikosmetiikkaa? Onko sinulla jotain ehdottomia must-ohjeita, joita kannattaa kokeilla?

Muoks! Tässä vielä ohjeet omilla muistareilla:

Perusrasva

50 g (luomu) mehiläisvahaa
n. 2dl (luomu) oliiviöljyä
n. 20 tippaa (appelsiini) eteeristä öljyä

Sulata mehiläisvaha kuumassa vesihauteessa. Kun vaha on sulanut, lisää oliiviöljy. Sekoittele, ja kun vaha ja rasva ovat sekoittuneet, nosta astia hauteesta ja jatka sekoittamista kunnes rasva alkaa paksuuntua. Kun seos on n. 50-asteista, lisää eteerinen öljy. Purkita. Perusrasva pehmentää, hoitaa, suojaa ja ravitsee.

Suklaasuukko - huulivoide

5g suklaata, suklaapitoisuus mahd. korkea (käytin 86%)
10 g (luomu) mehiläisvahaa
5 g kaakaovoita (tai kookosrasvaa)
2 rkl (luomu) oliiviöljyä
(5 tippaa (vanilja/appelsiini) eteeristä öljyä)

Laita ainekset desilitramittaan ja lämmitä kuumassa vesihauteessa. Nosta astia kattilasta ja sekoita grillitikulla pari minuuttia. Laita astia kylmävesihauteeseen, sekoittele silloin tällöin, kunnes voide alkaa jähmettyä. Tiputa joukkoon eteeriset öljypisarat. Sekoita ja kaada pieneen purkkiin. Säilyy noin vuoden.

Meidän joulunajan suosikkipeli

Meillä, kuten niin monella muullakin perheellä, erilaiset (lauta)pelit kuuluvat joulunviettoon. Milloin hittipelinä on ollut Alias, milloin Trivial Pursuit, Heitä sikaakin on pelattu jne. Vuodesta toiseen yksi peli pyörii pöydällä takuuvarmasti. Se on Sanaleikki.

Sain pelin lahjaksi muistaakseni viidennellä luokalla, eli reilu 20 vuotta sitten. Alussa pelasin peliä pääsääntöisesti kaverien kanssa. Välillä peli pyöri hyllyn perukoilla, unhoitettuna. Kunnes vuosia sitten se löysi meidän joulupöytään.

Ideana on keksiä ensimmäisenä esillä olevista kirjaimista kymmenen vähintään 4-kirjaimista sanaa. Sanojen pitää olla perusmuodossa, erisnimiä ja murresanoja ei hyväksytä. Se, joka ensimmäisenä keksii kymmenen sanaa, huutaa hep! ja aika loppuu siihen, Jokainen pelaaja lukee omat sanansa vuorotellen, jos toisella pelaajalla on sama sana, se yliviivataan ja siitä ei saa pisteitä. Pelissä jaetaan pisteitä sanan pituuden mukaan, 4-kirjainta on 1 piste, 5-kirjainta 2 pistettä jne. Ja se, joka kerää ensimmäisenä 50 pistettä, voittaa.

 Pelin ehdoton suola on myös siinä, kun keksityistä sanoista aletaan vääntämään, että onko se oikea sana ollenkaan, murresana vai muu kuin perusmuoto.. Tämän joulun omia epätoivoisia yrityksiä olivat muun muassa mässy ja täys.

Löytyykö sinulta tätä peliä kaapin kätköistä? Haluatko luopua siitä? Jätä ihmeessä kommenttia, jos haluat! Meidän pelistä on kirjaimet jo aika kuluneet.. Ja keksitkö sinä yllä olevista kirjaimista kymmenen vähintään 4-kirjaimista sanaa? Ruskea noppa on Ä.

Mixed media taulu isomummolle

Joulun alla innoistuin askartelemaan pitkästä pitkästä aikaa. Näin alkutalvesta Taidekehystämö Hyvärisellä ihanan taulun, josta näppäsin valokuvan muistiin:

Taulu oli todella kaunis ja yksinkertainen. Kertakaikkisen ihana. Samalla reissulla ostinkin taulupohjat ja jotain efektipastaa, jotta tekisin pukinkonttiin tauluja vähän samaan tyyliin. Joulun alla kaivelin inspiskuvan ja materiaalit esille ja omista varastoista lisäksi gessot, tekolumikynät, ruusut, kimalleliimat ja timantit. Ja tällainen taulu syntyi:

Olipas ihanaa sotkea kädet pitkästä aikaa! Tein yhteensä neljä samantyylistä taulua, eri valokuvilla vain. Jokaiselle Pojun isomummulle omansa :)

Hurrei, aurinko!

Kävin muutama päivä sitten isän kanssa hiihtämässä. Kirpeä pakkaskeli sai taivaan näyttämään upealta, vaaleanpunaista, vaalean violettia, kirkkaan sinistä. Pehmeää oranssia. Hattaravärejä. Ja aurinko. Se näkyy jo yli kolme tuntia päivässä, (jos ei ole pilvistä). Ja ensi viikolla jo yli neljä tuntia. Päivänvaloa tunti viikossa lisää.

Ihanaa, hurraa-huudot sille!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi 2014 vierähti, ilman bloggausta. Suurin syy siihen on, että viime vuonna en askarrellut juuri ollenkaan. Pääosa "omasta" ajasta meni kuntoiluun; hölkkäilyyn, pyöräilyyn, hiihtämiseen, laskettelemiseen. Ja pojun kanssa touhuiluun, tottakai. Satunnaiset skräppäilyt olivat Project Life - kansion tekemistä. Ja niitä on vaikea blogata, kun niin kauheasti joka sivusta pitää blurrata.. Mutta bloggaamista on ikävä. Joten ajattelin palata tänne hieman uusin aihein.

Tällä hetkellä voin sanoa, että olen löytänyt liikunnan riemun - lenkille pitää päästä ainakin kerran viikossa. Olen asettanut liikunnallisia tavoitteita ja saavuttanut niitä! Kokenut onnistumisia ja kokenut epäonnistumisia.Voittanut itseni joka tapauksessa. Tehnyt sellaista, mihin en ikinä olisi uskonut pystyväni.

Liikun myös pojun kanssa paljon. Käymme luistelemassa, laskettelemassa, uimassa, hiihtämässä.. Pojun onnistumiset ja kehitys tuovat suunnattomasti iloa. Pelaamme myös erilaisia lautapelejä. Ja silloin tällöin on tuntunut siltä, että näistä olisi kiva kertoa täälläkin - kirjoittaa fiilikset itsellekin ylös, jotta niihin on helppo palata myöhemminkin.

 Askarrellakin haluan edelleen. Enemmän kuin viime vuonna. Tarkoitus on käyttää varastoja vähemmiksi, joten olenkin surutta käyttänyt skräppäystarvikkeita kaikkeen mahdolliseen. Joulupaketeista löytyi tänä vuonna muun muassa Piparimarenkeja, joiden rasiat oli tehty skräppäyspapereista ja jotka olivat pakattu aikoinani kortteja varten ostamiini sellofaanipusseihin. Varastojen tyhjennys jatkuu edelleen...

Olen tehnyt tälle vuodelle yhden uuden vuoden lupauksen: pidän itsestäni parempaa huolta. Toinen lupauskin houkuttaa: lupaan blogata tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ;) Höntsäkuntoilustani, pojun kanssa touhuilusta, askarteluista, skräppäyksistä ja tee-se-itse-kosmetiikka-kokeiluistani. Katsotaan mihin tämä lupaus johtaa!

Ihanaa uutta vuotta 2015! Katsotaan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan!