Meillä oli suunnitelma. Joka juomapistettä ennen hieman energiageeliä, rauhallinen vauhti ja alle neljän tunnin ei tulla maaliin. Suunnitelma toimi - maaliin päästiin molemmat, tosin alle neljän tunnin. Ja se tunne, kun pääsi maaliin. Jes! Olin ylittänyt itseni. Olin tehnyt jotain, mitä en reilu vuosi aiemmin olisi pystynyt tekemään. Ja kun isäni sitten hieman maalintulon jälkeen alkoi puhumaan, että hän on suunnitellut hiihtävänsä 60-vuotiaana 60. kerran järjestettävässä Napapiiri Hiihdossa 60 kilometriä. Sanoin, että olen mukana kaverina, tottakai.
H-hetki koittaa viikon kuluttua. Tasan viikon päästä olemme (toivottavasti) päässeet jo maaliin ja tuuletelleet oman itsemme voittaneina. Tänäkään vuonna valmistautuminen ei ole tosin mennyt putkeen. Olin pitkällä sairaslomalla, joten oma jaksaminen on säädellyt lenkkien määrää. Onneksi liikuntaa ei ole kielletty missään vaiheessa kokonaan, joten kilometrejä on kuitenkin kertynyt yli 400. Ihan hyvä. Just nyt jännittää, mihinhän sitä on päänsä taas pistänyt. 60 km meidän hönstävauhdilla tarkoittaa 7-8 tuntia. Se on pitkä aika..
Onneksi tämänpäiväinen 23,5 km viimeistelylenkki sujui oikein leppoisasti. Vauhti oli hyvä, meno oli irtonaista ja kevyentuntuista ja viime aikoina vihoitellut olkapää ei vaivannut. Luottamus omaan kuntoon löytyi ja tästä on hyvä lähteä viimeiseen viikkoon ennen h-hetkeä.
Maanantaille olen varannut hieronnan ja ensi viikolla käyn vain yhden tai kaksi hyvin kevyttä lenkkiä. Keskiviikkona aloitetaan tankkaus ja siitä hitaasti kohti itse tapahtumaa. Saas nähdä miten meidän käy. Peukut pystyyn!
