Höntsäillen kohti Napapiiri Hiihtoa

Isäni houkutteli minut viime vuonna mukaan Napapiiri Hiihtoon, hiihtämään perinteisellä 40 kilometriä. No, minuahan ei ole vaikea houkutella, joten sen kummempia miettimättä, lupauduin mukaan.

Niinpä maaliskuussa 2014 olimme lähtöviivalla, siellä muutaman sadan muun ihmisen joukossa. Olin tapahtumaa ennen hiihtänyt kauden aikana n. 250 km ja sairastanut juuri pienen flunssan. Jännitti todella paljon.

Meillä oli suunnitelma. Joka juomapistettä ennen hieman energiageeliä, rauhallinen vauhti ja alle neljän tunnin ei tulla maaliin. Suunnitelma toimi - maaliin päästiin molemmat, tosin alle neljän tunnin. Ja se tunne, kun pääsi maaliin. Jes! Olin ylittänyt itseni. Olin tehnyt jotain, mitä en reilu vuosi aiemmin olisi pystynyt tekemään. Ja kun isäni sitten hieman maalintulon jälkeen alkoi puhumaan, että hän on suunnitellut hiihtävänsä 60-vuotiaana 60. kerran järjestettävässä Napapiiri Hiihdossa 60 kilometriä. Sanoin, että olen mukana kaverina, tottakai.

H-hetki koittaa viikon kuluttua. Tasan viikon päästä olemme (toivottavasti) päässeet jo maaliin ja tuuletelleet oman itsemme voittaneina. Tänäkään vuonna valmistautuminen ei ole tosin mennyt putkeen. Olin pitkällä sairaslomalla, joten oma jaksaminen on säädellyt lenkkien määrää. Onneksi liikuntaa ei ole kielletty missään vaiheessa kokonaan, joten kilometrejä on kuitenkin kertynyt yli 400. Ihan hyvä. Just nyt jännittää, mihinhän sitä on päänsä taas pistänyt. 60 km meidän hönstävauhdilla tarkoittaa 7-8 tuntia. Se on pitkä aika..

Onneksi tämänpäiväinen 23,5 km viimeistelylenkki sujui oikein leppoisasti. Vauhti oli hyvä, meno oli irtonaista ja kevyentuntuista ja viime aikoina vihoitellut olkapää ei vaivannut. Luottamus omaan kuntoon löytyi ja tästä on hyvä lähteä viimeiseen viikkoon ennen h-hetkeä.

Maanantaille olen varannut hieronnan ja ensi viikolla käyn vain yhden tai kaksi hyvin kevyttä lenkkiä. Keskiviikkona aloitetaan tankkaus ja siitä hitaasti kohti itse tapahtumaa. Saas nähdä miten meidän käy. Peukut pystyyn!

Meidän joulunajan suosikkipeli

Meillä, kuten niin monella muullakin perheellä, erilaiset (lauta)pelit kuuluvat joulunviettoon. Milloin hittipelinä on ollut Alias, milloin Trivial Pursuit, Heitä sikaakin on pelattu jne. Vuodesta toiseen yksi peli pyörii pöydällä takuuvarmasti. Se on Sanaleikki.

Sain pelin lahjaksi muistaakseni viidennellä luokalla, eli reilu 20 vuotta sitten. Alussa pelasin peliä pääsääntöisesti kaverien kanssa. Välillä peli pyöri hyllyn perukoilla, unhoitettuna. Kunnes vuosia sitten se löysi meidän joulupöytään.

Ideana on keksiä ensimmäisenä esillä olevista kirjaimista kymmenen vähintään 4-kirjaimista sanaa. Sanojen pitää olla perusmuodossa, erisnimiä ja murresanoja ei hyväksytä. Se, joka ensimmäisenä keksii kymmenen sanaa, huutaa hep! ja aika loppuu siihen, Jokainen pelaaja lukee omat sanansa vuorotellen, jos toisella pelaajalla on sama sana, se yliviivataan ja siitä ei saa pisteitä. Pelissä jaetaan pisteitä sanan pituuden mukaan, 4-kirjainta on 1 piste, 5-kirjainta 2 pistettä jne. Ja se, joka kerää ensimmäisenä 50 pistettä, voittaa.

 Pelin ehdoton suola on myös siinä, kun keksityistä sanoista aletaan vääntämään, että onko se oikea sana ollenkaan, murresana vai muu kuin perusmuoto.. Tämän joulun omia epätoivoisia yrityksiä olivat muun muassa mässy ja täys.

Löytyykö sinulta tätä peliä kaapin kätköistä? Haluatko luopua siitä? Jätä ihmeessä kommenttia, jos haluat! Meidän pelistä on kirjaimet jo aika kuluneet.. Ja keksitkö sinä yllä olevista kirjaimista kymmenen vähintään 4-kirjaimista sanaa? Ruskea noppa on Ä.

Hurrei, aurinko!

Kävin muutama päivä sitten isän kanssa hiihtämässä. Kirpeä pakkaskeli sai taivaan näyttämään upealta, vaaleanpunaista, vaalean violettia, kirkkaan sinistä. Pehmeää oranssia. Hattaravärejä. Ja aurinko. Se näkyy jo yli kolme tuntia päivässä, (jos ei ole pilvistä). Ja ensi viikolla jo yli neljä tuntia. Päivänvaloa tunti viikossa lisää.

Ihanaa, hurraa-huudot sille!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi 2014 vierähti, ilman bloggausta. Suurin syy siihen on, että viime vuonna en askarrellut juuri ollenkaan. Pääosa "omasta" ajasta meni kuntoiluun; hölkkäilyyn, pyöräilyyn, hiihtämiseen, laskettelemiseen. Ja pojun kanssa touhuiluun, tottakai. Satunnaiset skräppäilyt olivat Project Life - kansion tekemistä. Ja niitä on vaikea blogata, kun niin kauheasti joka sivusta pitää blurrata.. Mutta bloggaamista on ikävä. Joten ajattelin palata tänne hieman uusin aihein.

Tällä hetkellä voin sanoa, että olen löytänyt liikunnan riemun - lenkille pitää päästä ainakin kerran viikossa. Olen asettanut liikunnallisia tavoitteita ja saavuttanut niitä! Kokenut onnistumisia ja kokenut epäonnistumisia.Voittanut itseni joka tapauksessa. Tehnyt sellaista, mihin en ikinä olisi uskonut pystyväni.

Liikun myös pojun kanssa paljon. Käymme luistelemassa, laskettelemassa, uimassa, hiihtämässä.. Pojun onnistumiset ja kehitys tuovat suunnattomasti iloa. Pelaamme myös erilaisia lautapelejä. Ja silloin tällöin on tuntunut siltä, että näistä olisi kiva kertoa täälläkin - kirjoittaa fiilikset itsellekin ylös, jotta niihin on helppo palata myöhemminkin.

 Askarrellakin haluan edelleen. Enemmän kuin viime vuonna. Tarkoitus on käyttää varastoja vähemmiksi, joten olenkin surutta käyttänyt skräppäystarvikkeita kaikkeen mahdolliseen. Joulupaketeista löytyi tänä vuonna muun muassa Piparimarenkeja, joiden rasiat oli tehty skräppäyspapereista ja jotka olivat pakattu aikoinani kortteja varten ostamiini sellofaanipusseihin. Varastojen tyhjennys jatkuu edelleen...

Olen tehnyt tälle vuodelle yhden uuden vuoden lupauksen: pidän itsestäni parempaa huolta. Toinen lupauskin houkuttaa: lupaan blogata tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ;) Höntsäkuntoilustani, pojun kanssa touhuilusta, askarteluista, skräppäyksistä ja tee-se-itse-kosmetiikka-kokeiluistani. Katsotaan mihin tämä lupaus johtaa!

Ihanaa uutta vuotta 2015! Katsotaan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan!